Hekla kirjoitti:
Luettuani viestisi ihmettelin puheterapeutin neuvoa niin, että soitin eräällä puheterapeutille, joka totesi, että tuossa iässä ei asiointiharjoituksia tehtäisi. Hänen mukaansa harjoitukset tulisi tehdä kotona ja päiväkodissa. Ala-asteiässä harjoittelin lähinnä ääneen lukemalla. Tein samalla pehmennyksiä. Tein myös puhallusharjoituksia.
Puheterapeutit varmasti katsovat jokaisen kohdalla yksilölliset harjoitukset ja uskon että ottavat huomioon lapsen vahvuudet /heikkoudet ja valmiudet.
Meillä tosiaan harjoitukset jakautuvat 3 eri ryhmään. Lainaan tässä nyt samalla pojallemme tehtyä puheterapiasuunnitelmaa kun kerron tarkemmin.
Verryyttelyharjoituksiin kuuluu kontrastiharjoitukset. Pojallamme on tapana puhua ns.leijonan tavoin (kireä ja jännittynyt puhe) sekä samalla pupun tavoin jolloin puhe jää pompottamaan nopeasti puhuttaessa. Nykyään tuo pupu on vähentynyt koska olemme harjoitelleet pehmeää etanan pumpulipuhetta jo vuosia. Mutta teemme siis harjoituksia joissa ensin puhutaan kuten leijona tai pupu (aikuisena korostamme kireää tai pompottavaa puhetta) ja sen jälkeen sanomme saman hittasti ja rauhallisesti etanan pumpulipuheella.
Verryyttelyharjoituksiin kuuluu myös puhehengitysharjoitukset, jolloin luettelemme esim. numeroita tai kirjaimia solmien ne yhteen. Tai kerromme tuttuja loruja.
Perusharjoituksissa olemme sopineet tietyt säännöt. Poikamme hallitsee pehmeän rauhallisen puheen jo pidemmissä lauseissa (yli 4 saana) joten olemme alkaneet enemmän korostamaan sanojen välissä olevia taukoja jaksottamalla puhetta jotta puhe pysyisi selkeänä pidemmissä jutuissa. Näinä harjoituksina leikimme kotona kauppaleikkejä, pelaamme muistipelejä... tai ihan mitä vaan arkiaskareita tehdessämme puhumme 4 lauseen pätkiä - tauko - ja jatkamme puhetta.
Perusharjoituksissa meillä on käytössä liikennevalot jotka ovat aika hyvin jo pojan "päässä" eli aikuisena luettelemme pojalle liikennevalon värit ja hän tietää mitä milläkin värillä tehdään.
Soveltavana harjoituksena teemme siis näitä edellisessä kirjoituksessani mainitsemiani käytännönharjoituksia. Tässä treenaamme käytännön vuorovaikutustilanteita joita tulee eteen elämässä vielä paljon, tai sehän on ihan jokapäiväistä. Minusta on erittäin hyvää luoda näille tilanteille pojalle hyvä pohja jotta tietää miten eri tilanteissa toimia. Tämä herätti ihmetystä Heklassa sekä hänen tuntemassaan puheterapeutissa mutta meistä pojan vanhemmista sekä puheterapeuttimme mielestä pojallamme on täydet valmiudet näihin tilanteisiin. Vielä kun aikuisena annamme tilanteissa tukea, niin mikä sen parempaa. Käytännöntilanteissa kun änkytystä (ainakin meillä) selkeesti tapahtuu enemmän niin kyllä niitä on myös harjoiteltava.
Päivittäisenä käytännönharjoitteluna meillä on harjoitukset kotona / eskarissa mutta ehkä joka toinen viikko sitten ihan tuolla "ihmisten ilmoilla"...eli ei me päivittäin poikaa laiteta asioimaan vieraiden kanssa
Tiedän että monella lapsella on samantapaisia harjoituksia. Alkuperäisessä kysymyksessä kiinnosti nämä käytännön tilanteet, mutta tässä tekstissäni nyt enemmän pohjaa tälle kysymykselleni, voi olla että se ymmärrettiin väärin
