Suomen änkyttäjien yhdistyksen keskustelufoorumi

Mietin tassa aikani kuluksi, etta kuinka paljon ankytys on ohjannut elamaani ja huomasin, etta olen tehnyt kaikki paatokset ja valinnat ankytyksen ehdoilla. Oli asia kuin asia, niin aina ensimmaiseksi ajattelen tilannetta ankyttajana ja sysaan kaikki muut tunteet, mieltymykset yms. sivuun. Tavallaan ankytys vie koko elamalta pohjan, luulen etta ankyttajat karsivat taman takia muuta vaestoa enemman masennuksesta.

Itseani suoraan sanottuna vituttaa, etta en ole ankytyksen takia voinut opiskella, en ylipaatansa tehda ja elaa niin kuin olisin halunnut. Ajan saatossa olen alkanut vihaamaan ankytyksen sijaan itseani ja kierre on johtanut siihen, etta teen itseni kannalta entista huonompia ratkaisuja. Tietysti kaikkia epaedullisia valintoja ja paatoksia ei voi laittaa ankytyksen piikkiin, mutta jokaisen huonon paatoksen taustalla on ollut jossainmaarin aina ankytys.

Miten te muut jaksatte ylipaatansa elaa ankytyksen kanssa? Itse olen viime aikoina miettinyt, etta mita jarkea tassa elamassa ylipaatansa on, jos koko elama pitaa elaa ankytyksen ehdoilla?

Hei!
Olen ammattikorkeakouluopiskelija. Opiskelen liiketaloutta ja erikoistun markkinointiin. Perinteisesti liike-elämässä markkinoinnin ja myynnin ihmiset ovat suulaita ihmisiä. Minä olen änkytyksestä huolimatta tyypillinen tulevan ammattikuntani edustaja.Oli minullakin erässää vaihe opiskeluissani, kun tahdoin pelkästään änkytyksen vuoksi opiskellla kirjanpitoa, koska ajattelin löytäväni sieltä pakopaikan jossa peitellä änkytystä mutta en kestänyt ajatustani kuin ehkä vuoden. Eli olen puhelias ihminen. Minä suorastaan vihaan hiljaisuutta. Mutta toisaalta vastakkaisen sukupuolen ei-änkyttävän edustajan kanssa saatankin jännittää todella paljon. Tämä on syynä siihen, että on päiviä jolloin naisten lähestyminen tuntuu todella vaikealta. Eli kyllä siitä haittaa on minullekin sen myönnän.
Koitan ulospäin näyttää positiiviselta vaikka masentaisi. Kaverini ovat sen verran hyviä ihmistuntijoita, että he huomaavat vaheeni vaikka Japanista asti. Silloin he heittävät niin hyvää huumoria, että siinä pakostikin piristyy.

Moottoriturvalle ja muille oman tien etsijöille,

Uskon, että jokainen on elämässään nähnyt ja kokenut kuvaamasi vaiheen koosta riippuen elämässään. Kerronkin omat kokemukseni tässä teille, miten minusta tuli minä; Muistilla on jännä vaikutus kääntää asiat joko hyvään tai ei niin positiiviseen suuntaa, mitä enemmän aikaa kuluu tapahtuneesta. Suunta riippuu omasta elämän asenteesta. Ihaninta on, että jokaisella on ajatusten kääntämisen/ kasvamisen mahdollisuus. Elämä opettaa ja kasvattaa. Itse olen saanut todella paljon konkreettista apua vertaisiltani SÄYn piiristä sekä myös niistä kaikista ikävistä elämän vaiheistani ennen ja jälkeen SÄYn riveihin astumisen. Ellei ole ikäviä muistoja, ei myöskään ole vertailupohjaa elämän iloihin. Lähde rohkeasti esiin ja baanalle. Uskalla olla oma itsesi. Kerää vaikka kannustusajatuksia itsellesi ja pyri elämään niiden mukaan, joita elämässä arvostat. Kannattaa uskaltaa ottaa eripituisia loikkia elämässään, kaikki kasvattaa itseä. Sisältäpäin oppiminen vie aina enemmän aikaa mutta pääasia että uskaltaa lähteä uudelle tielle tutustumaan itseensä ja siinä sivussa muiden vertaisten elämän polkuihin. Valinta on sinun, millaisen tämän yhden elämän haluat itsellesi luoda. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa sitä ensimmäistä askelta.

Tärkeintä elämässä on muistaa, että jokainen päivä vahvistaa, antaa voimaa oman itsemme hyväksi. Mikä tärkein, elämä ei mene koskaan hukkaan!! Tämän kuulin ed vkl TV:stä keskusteluohjelmasta, jossa keskusteltiin vaikeasti sairastavien elämän oikeuksista. Totta! Tärkeää elämässä on verkostua ja osata käyttää se viisaasti hyväksi.

Kaikista tärkeintä on muistaa, ettei änkytykseen kuole. Elämässä on monia vaikeampiakin tauteja ja vaivoja, jotka silti kuitenkin kasvattavat ihmisiä sisältäpäin. Elämään kuuluu niin ala- kuin ylämäetkin.

Voimia elämäsi tiellesi. Olisipa kiva kuuulla kuulumisiasi myöhemmin.

Onnistuminen elämässä tarkoittaa sitä, että on
rohkeutta, päättäväisyyttä ja tahtoa tulla siksi
ihmiseksi, joksi uskomme olevamme tarkoitettuja.

voimahalit, teikku )

Hmmm..... Kerro sitten un on parempi olo niin voin antaa vinkkejä

Hei Moottori turpa ja muut ystäväiset.

Tällä kertaa en lähestykkään ajatusta esittämällä omaa elämänkertaa vaan haluan teille heittää ajatusta siitä, että millainen olisi elämänne sisältö jos änkytystä ei olisi. mitkä on ne toiveet ja unelmat, jotka on jääneet vaille toteutusta?

Itse voisin kuvitella että voisin olla vaikka tiedottaja tai kouluttaja. Pyrkisin edistämään asioita, jotka/joilla olisi laajasti vaikutusta yleensä ihmisen elämään ja parantaisi monella tapaa elämisen laatua. Itse vaihdoin ammattini kaupalliselta puolelta sosiaalipuolelle joten olen varmaankin jo murto-osan unelmastani toteuttanut koska työlläni jo nyt on vaikutusta ihmisen elämään, jos ei suoranaisesti niin välillisesti.

Moottoriturpa ja muutkin, avaan eteenne tyhjän sivun, sivun kirjasta jota kutsumme vaikka "Elämäni ja unelmani" kirjaksi. Millaiset asiat täyttäisivät sivun (useammankin saa ottaa käyttöön tarvittaessa). Tuossa kirjassa on hyvää se ettei se kritisoi, se ei riko unelmia eikä aseta esteitä tavoitteenne eteen.


Sulkakynä vaan viuhumaan ja ajatukset kehiin!

MrKani

Hei!
MrKani heitti ilmoille hyvän kysymyksen. Rupesin pohtimaan kysymystä. Välillä tulee kysyttyä itseltään olisinko parisuhteessa jos en änkyttäisi. Silloin sanon itselleni, että änkytys ei vaikuta pariutumiseen. Minulla on pitkä tauko treffeillä käymisestä. Nyt alkaa kasvaa taas pelko kohdata sujuva sanainen nainen. Opiskelujeni aikana olen pallotellut myös ajatusta siitä mihin tehtäviin pystyn sijoittumaan valmistuttuani ammattikorkeakoulusta. Pienen identiteettikriisin jälkeen aloin uskomaan, että minusta on änkytyksestä huolimatta markkinoinnin tehtäviin. Nykyään markkinoinnissakin on sellaisia tehtäviä, joissa ei tarvitse koko ajan olla äänessä.

Tänne taas eksyin, aloitus viestistä onkin jo aikaa, tosin eipä se aika ole änkytystä parantanut.

Kiva että täällä oli kommenttiakin tullut, kiitos niistä, on kiva lukea ja tietää, ettei ole ainut joka painii samojen ongelmien kanssa. Auringonkukan mainitsemaa psyykkausta harrastan myös itse, aloitin sen jo ala-asteella, kun luettiin ääneen vuoronperään. Mitä lähemmäs oma vuoro tuli, sitä enemmän taistelin pelkojani vastaan ja koitin ajatella jotain muuta, torjua ikävät ajatukset. Ala-asteesta tuli muuten mieleen ylä-asteelle siirtyminen, joka oli aika karmaiseva kokemus änkyttäjänä, kun koulun vaihtuessa loppui tukiopetuskin, jota sain ala-asteella änkytyksen takia, toisaalta se oli hyväkin, että erityisopettajan tuki loppui, oppi tulemaan paremmin yksin toimeen änkytyksen kanssa. Eikä siitä tukiopetuksesta oikeastaan mitään hyötyä ollutkaan, luettiin lähinnä ääneen(minä, pari ärrävikaista ja joku jolla oli luetun ymmärtämis ongelmaa) ja erityisopettaja hoki vieressä "lue rauhallisesti, kyllä se siitä" ja lopuksi se lätkäisi reissuvihkoon värikkään tarran. Tuntui ettei se erityisopettaja edes ymmärtänyt mitä änkytys on, mun mielestä olisi ollut tärkeää, että se olisi puhunut änkytyksestä ja koittanut tsempata änkyttäjän itsetuntoa paremmaksi. Eihän se änkytys mihinkään lukemalla ja tarroilla lähde, se on ja pysyy, jollain pikku psyykkauksella erityisopettaja olisi varmaan saanut parempaa tulosta aikaan. Se on uskomatonta paljonko änkytys vei voimia koulussa, järkyttävää ajatella kuinka stressaantunut ikäänsä nähden oli silloin joskus junnuna.

No se menneistä ja tähän aikaan, joka nyt suhteessa on samanlaista kurjuutta kuin mitä se oli silloin ala-asteella kädet hikisenä pulpetissa istuessa ja odottaessa omaa lukuvuoroa, nyt vaan odotetaan ja jännitetään työhaastattelu vuoroa, kun taas onnellisesti oon työtön. Voin kertoa, että työhaastettelua odotellessa mieltä ei kevennä yhtään se tieto, että ensivaikutelma on kaikki kaikessa ja luultavasti mun antama ensivaikutelma on jotain muuta kuin sulavaa työnantajan vakuuttavaa supliikkia.

Ei mulla nyt mitään varsinaista asiaa ole, mutta kirjoittaminen selkeyttää aina sen verran ajatuksia, että sitä on välillä ihan terveellistä harrastaa.

Niin ja tuohon MrKanin viestiin vastaan ilman pitempää kuvitteellista elämänkertaa, että ilman änkytystä olisin varmaan ollut sosiaalisempi, käynyt lukion ja opiskellut jonkun kunnon ammatin, muuta en jaksa arvuutella, alkaa vaan tikuttamaan muuten entistä enemmän. Toisaalta en luultavasti olisi näin sinut itseni kanssa jos en olisi änkyttäjä, enkä myöskään sen myötä olisi luultavasti näin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen. Toisaalta taas on vaikea arvuutella, paljonko änkytys sitten todellisuudessa on vaikuttanut mun yleiseen henkiseen kehitykseen yms.

No nyt olen kouluja vältellyt työtön änkyttäjä ja näillä mennään, huonomminin voisi olla, joten ei tässä kai vielä kannata rautakaupasta lähteä köyttä ostamaan. Kai se aurinko joskus löytää sen pimeimmänkin risukasan ja sen alla majailevan antisosiaalisen änkyttäjän.

Ja hyvää juhannusta vaan kaikille! Muistakaa että juhannuksena kukaan ei kiinnitä huomiota änkytykseen, varsinkin loppu illasta ja yöstä on suorastaan epänormaalia puhua selvästi. Juhannuksena änkyttäjäkin on normaali muiden silmissä.

... nyt vaan odotetaan ja jännitetään työhaastattelu vuoroa, kun taas onnellisesti oon työtön. Voin kertoa, että työhaastettelua odotellessa mieltä ei kevennä yhtään se tieto, että ensivaikutelma on kaikki kaikessa ja luultavasti mun antama ensivaikutelma on jotain muuta kuin sulavaa työnantajan vakuuttavaa supliikkia....

Ja hyvää juhannusta vaan kaikille! Muistakaa että juhannuksena kukaan ei kiinnitä huomiota änkytykseen, varsinkin loppu illasta ja yöstä on suorastaan epänormaalia puhua selvästi. Juhannuksena änkyttäjäkin on normaali muiden silmissä. [/quote]

Hei ja hyvää juhannusta sinnekin!
Tuli noista työhaastatteluista mieleen, että oletko yrittänyt peittää änkytyksen, vai oletko kertonut siitä etukäteen? Itse toimin niin, että jo työhakemuskeen laitoin loppuun änkytyksestä maininnan. Yritin tietenkin muotoilla niin, että tällainen ongelma on ja tulen sen kansaa toimeen ja se ei vaikuta työn tekooni (vaikka en olisikaan juuri sillä hetekellä tullut pätkääkään sen kanssa toimeen ja vaikka se olisikin vaikuttanut työkykyyn). Tällä lailla sain änkyttämisen paljastumiseen liittyvän jännityksen pois työhaastattelusta ja ehkä änkytin loppujen lopuksi vähemmän. Miten sinulla?

Toi voi olla ihan fiksua laittaa hakemukseen tieto, että on änkyttäjä, niin päästessään mahdolliseen haastetteluun tietää, että änkytys ei ole työnantajan silmissä mikään iso mörkö ja ei itse tarvitse jännittää turhia. Toisaalta änkytyksen mainitseminen hakemuksessa voi olla ratkaiseva negatiivinen tekijä, jonka johdosta ei tule kutsua haastatteluun, harva työantaja tuskin haluaa yhdistää änkyttävää työntekijää firmansa imagoon, toisaalta taas firma joka ei suvaitse erilaisuutta, saa jäädäkkin ilman mun työpanosta. Pitää varmaan koittaa ja testata jatkossa, miten änkytyksen mainitseminen hakemuksessa vaikuttaa.

Toi voi olla ihan fiksua laittaa hakemukseen tieto, että on änkyttäjä, niin päästessään mahdolliseen haastetteluun tietää, että änkytys ei ole työnantajan silmissä mikään iso mörkö ja ei itse tarvitse jännittää turhia. Toisaalta änkytyksen mainitseminen hakemuksessa voi olla ratkaiseva negatiivinen tekijä, jonka johdosta ei tule kutsua haastatteluun, harva työantaja tuskin haluaa yhdistää änkyttävää työntekijää firmansa imagoon,
-----

Ajattelen samoin eli on hyvä,- jos mahdollista jo etukäteen tiedostaa työnantajalle esim. änkytyksestä. Monastihan työnantaja tietää jo etukäteen minkalainen työkuva on, johon haetaan työntekijää.Onhan tehtäviä/töitä, joihin änkyttävä ihminen ei sovellu eli tehtäviin, joissa vaaditaan selkeää puhetta.

Mutta, todella ala-arvoinen lie se työympäristö/työnantaja, joka kuvittelee änkyttävän ihmisen alentavan imagoaan.Näen suurempana imangon alentajana just tämän tyyppisen ajattelutavan.Mutta, änkyttävän ihmisen tulee ymmärtää ja hyväksyä,miten on tehtäviä, joihin hän ei sovellu änkytyksensä takia ja kyseesä on todellinen tekijä.