You are here

SÄYn kevätretki Aulangolle ja Tuulokseen 2.5.2015

Kokoonnuimme vapun jälkeisenä lauantaina Aulangolle hotelli Rantasipin parkkipaikalle. Retkeläisiä oli saapunut paikalle 8 henkilöä. Ikähaarukka oli laaja, nuorin oli 15 vuotta ja vanhin yli 60-vuotias. Suurin osa retkeläisistä oli vanhoja SÄYn konkareita, mutta ilahduttavasti mukana oli myös 3 ensikertalaista.

Tervetulotoivotusten jälkeen siirryimme autoilla Aulangon puistometsään näkötornin parkkipaikalle. Säätiedot olivat luvanneet sadetta ja ilma oli melko koleaa, kun lähdimme rohkeasti kapuamaan näkötornin kivisiä portaita. Graniittisen näkötornin paksut seinät huokuivat vielä talven kylmyyttä. Lopulta saavuimme 33 metriä korkean näkötornin huipulle. Ilma oli melko tuulinen ja takinkaulus oli nostettava pystyyn. Hämäläiset näköalat olivat kuitenkin sen verran hulppeat, ettei kylmyyskään haitannut.


Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme tyytyväisinä laskeutumaan tornista alas kohti Tornikahvilaa, jossa oli tarjolla kuumaa kahvia ja sämpylää. Kahvilan lämmössä vietimme tovin jutustellen ja toisiimme tutustuen.


Tämän jälkeen palasimme takaisin näkötornin juurelle ja katselimme hetken näköalatasanteelta avautuvaa kansallismaisemaa, josta Jean Sibeliuskin kuulemma sai vaikutteita Finlandian säveltämiseen. Tasanteelta näkyy upeasti koko Aulankojärvi. Paikka on myös valokuvaajien suosima ja juuri nytkin siellä kuvattiin hääasuun sonnustautunutta hääparia.


Tasanteen reunasta alkoivat kiviportaat, jotka johtavat ns. karhuluolaan. Tämä oli seuraava kohteemme ja tiedossa oli 322 kivistä askelmaa, onneksi kuitenkin alaspäin. Portaitten varrella oli levähdyspaikkoja varustettuna kivisillä pöydillä ja penkeillä. Karhuluolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1906 veistämä komea kivipatsas, jossa on kuvattuna karhuperhe. Sitä ihailimme ja valokuvasimme jonkin aikaa. Jotta välttyisimme hikiseltä kipuamiselta portaita ylöspäin, suuntasimme alakautta puistometsän läpi takaisin parkkipaikalle autojemme luokse.


TimoMatti ja karhupatsas.

Seuraavaksi parkkeerasimme automme Joutsenlammen rantaan. Eläinrakkaammat retkeläiset jäivät syöttämään lintuja, kun taas enemmän kasvimaailmaan hurahtaneet lähtivät kiertämään lampea ympäri. Lammen rannoilla olivat edustettuina kaikki suomalaiset peruspuulajit sekä lisäksi koko joukko harvinaisempia ja myös Suomeen tuotuja puulajeja. Opastetaulut antoivat tietoa puulajeista.

Seuraavaksi suuntasimme autojemme keulat kohti Tuulosta. Siellä kohteenamme oli Natura-alueenakin tunnettu luonnonsuojelualue, jossa sijaitsee koko Hämeen yksi merkittävimmistä kylmänkukkaesiintymistä. Alueella tavataan hämeenkylmänkukkaa, kangasvuokkoa sekä niiden risteymää. Pientä sadetta alkoi ripeksiä kun saavuimme kylmänkukkapaikalle. Sään vuoksi kukat olivat kiinni ja nuokkuivat alaspäin, mutta olivat silti hellyttävän kauniita karvaisine varsineen ja pisaroiden peittämine terälehtineen.


Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymä.

Tämän luonnonihmeen jälkeen lähdimme lopuksi kauppakeskus Tuulokseen, jossa nautimme herkullista päivällistä seisovasta pöydästä Sirin lounasravintolassa. Retkemme päättyi iloiseen jutusteluun ruokapöydässä ja näytti siltä että kaikki olivat nauttineet retkipäivästä sekä muiden SÄYläisten seurasta.

Seppo Peltonen
Valokuvat Seppo Peltonen (Kuvat 2,4,5) ja Eero Hämäläinen (1,3)

Lisää kuvia (Seppo Peltonen):

Kangasvuokot
.

Kylmänkukat
.

Risteymät