Suomen änkyttäjien yhdistys ry

Etelä-Suomen Sanomat 1.3.2011, Leila Taunila

Oscar-palkintoja kahminut elokuva Kuninkaan puhe kertoo kuningas Yrjö VI:sta ja hänen puheongelmastaan. Siitä, miten vaikeaa on tuottaa sanoja varsinkin silloin, kun jännittää. Sama ilmiö vaikuttaa kymmenientuhansien suomalaisten elämään.

– Änkyttäjiä on määritelmästä riippuen yhdestä neljään prosenttia väestöstä. Jos lasketaan esimerkiksi 1,5 prosentin mukaan, heitä on yli 50 000, sanoo lahtelainen psykologi Jukka Kuokkanen. Hän auttaa änkyttäjiä työkseen.

Änkyttämistä on tutkittu 1950-luvulta alkaen ja syitä on etsitty monen eri teorian avulla. Kuokkasen mukaan ilmiön taustalla on fysiologisia, neurologisia, psykologisia ja ympäristöön liittyviä syitä. Kyseessä ei ole vain puheen tuottamisen häiriö, vaan vuorovaikutukseen liittyvä ongelma.

– Änkyttäjä ei änkytä yksin ollessaan, laulaessaan, puhuessaan eläimille tai lapsille tai toisen roolissa. Tämä antaa aihetta optimismiin myös änkytyksen hoidossa, Jukka Kuokkanen sanoo.

Puheen häiriöt ovat suurimmillaan, kun ihminen joutuu ison yleisön eteen tai puhumaan vaikeasta aiheesta.

Apua saatavilla

Psykologi Jukka Kuokkanen sanoo, että änkyttämisen takia paljon lahjakkuutta saattaa valua hukkaan. Monet änkyttäjät eivät pysty hyödyntämään lahjakkuuttaan koulutuksessa tai kohtaavat vaikeuksia työelämässä, he saattavat jopa ajautua työelämän ulkopuolelle. Myös parisuhteen löytämiseen änkyttäminen saattaa tuoda hankaluuksia.

– Änkyttämiseen on kuitenkin mahdollista saada apua. Suomen änkyttäjien yhdistys järjestää kursseja, joissa käsitellään sekä puheen että itsetunnon ongelmia, Kuokkanen kertoo.

Hän huomauttaa, että änkyttäjän olisi ensin myönnettävä ongelma itselleen. Puheen välttämisestä olisi luovuttava, vaikka puhuminen sujuu hitaastikin.

– Sitten voidaan siirtyä prosessoimaan ongelmaa tarkemmin. Eli ammattilaisen kanssa yhdessä änkyttäjä voi lähteä miettimään, miten ongelma liittyy hengitykseen, puheen tuottamiseen ja itsetuntoon.

Kuokkasen mukaan moni änkyttäjä on saanut apua kursseilta. Opinnot ovat lähteneet sujumaan tai työhönmeno on tullut mahdolliseksi, kun oman puheen hyväksyntä on lisääntynyt ja itsetunto vahvistunut.

– Änkyttämisen hoito vaatii työtä ja motivaatiota, mutta kannattaa.

Entä kuulija? Kuinka hänen tulisi suhtautua änkyttäjään?

– Änkyttäjän puolesta ei pitäisi sanoa asioita. Hänelle tulee antaa aikaa ja ilmaista, että asia on ihan ok. Mitä jännitteisempi tilanne, sitä enemmän änkyttäjä änkyttää.

ÄNKYTYS

• Änkytys on tavallinen puheen motorisen koordinaation häiriö.
• Änkytys ilmenee puheessa tahattomina venytyksinä (ääääääänkytys), toistoina (ä-ä-ä-ä-änkytys) tai täydellisinä puheen salpautumisina, jotka voivat kestää jopa useita minuutteja.
• Puheeseen voi liittyä myös niin sanottuja myötäliikkeitä sekä muutoksia hengityksen rytmissä ja äänenkäytössä.
• Puhuessaan änkyttäjä tietää tarkalleen, mitä haluaa sanoa, mutta ei pystytuottamaan puhetta haluamallaan tavalla.
• Vaikka änkytyksen olemusta ja syitä on erittäin paljon tutkittu, mitään yhtä ja yleistä syytä ei ole toistaiseksi löydetty.
• Lapsista noin 5 prosenttia änkyttää vähintään kuuden kuukauden ajan, aikuisista noin yksi prosentti änkyttää.
• Lapsen änkytys häviää suurimmalta osalta itsestään.
• Miehillä änkytys on neljä kertaa yleisempää kuin naisilla.

Lähde: Suomen änkyttäjien yhdistys, www.ankytys.fi

VIERAILIJA

Voiko kuningas puhua omalla äänellään?

Kuninkaan puhe on koskettanut monia katsojia. Hyvä elokuva vaatii kiinnostavan käsikirjoituksen, ohjaajan jolla on näkemystä, loistavat näyttelijät ja tiimin, joka toteuttaa kaiken. Kuninkaan puhe on tällainen elokuva, ja palkintojen vyöryä on mahdotonta pysäyttää.

Historiallinen tarina kertoo George (Yrjö) VI:n noususta kuninkaaksi vastoin omaa tahtoaan ja kuningasperheen suunnitelmia. Puheongelmansa takia Albert Frederick Arthur George Windsor oli aliarvostettu ja hänen niin sanottuja vikojaan oli yritetty korjata kovilla keinoilla. Kun veli luopui kruunusta, Albert oli väistämättömän edessä. Me tunnemme George VI:n menestyneenä kuninkaana, mutta kuninkuuden alkuaikoina menestyksestä ei vielä tiedetty. Monet olivat todella huolissaan, selviääkö kuningas tehtävistään puheongelmansa takia. Tämän voi aistia elokuvassa; tärkeää puhetta ei jännitä vain kuningas vaan kaikki hänen ympärillään.

Elokuva lisää historialliseen tarinaan uutta materiaalia kuninkaan suhteesta australialaiseen puheopettajaan. Puheopettaja Lionel Loguen pojanpoika antoi elokuvan tekijöiden käyttöön isoisänsä päiväkirjat, joissa terapeutti kirjoittaa tapaamisistaan kuninkaan kanssa.

Elokuvaan on vaikuttanut myös tekijöiden henkilökohtainen suhtautuminen aiheeseen. Australialaisenglantilaisen ohjaaja Tom Hooperin isä opiskeli sisäoppilaistoksessa Isossa-Britanniassa, ja isän kokemuksissa oli yhtäläisyyksiä kuninkaan kokemusten kanssa. Elokuvan käsikirjoittaja David Seidler änkytti itse lapsena ja lohduttautui jo silloin tiedolla, että jos koko maailmalle puhuva kuningas selviää ongelmasta, niin kyllä hänkin.

Kuningas sai huippukasvatuksen, johon mahtui myös huonoa kohtelua. Esimerkiksi lastenhoitaja piti lasta nälässä kolmen vuoden ajan vanhempien huomaamatta. Pojan vasenkätisyys korjattiin pakolla ja pihtipolvet oiottiin satuttavilla raudoilla. Näihin kokemuksiin terapeutti ohjaa keskustelua ensimmäisistä istunnoista alkaen, koska hän on nähnyt, että änkytys alkaa yleensä 4–5 vuoden iässä ja usein siihen liittyy joku traumatisoiva tapahtuma. Kuningas kieltäytyy puhumasta henkilökohtaisista asioistaan ja sanoo olevansa paikalla vain änkytyksensä takia.

Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen kuninkaan ja hänen terapeuttinsa välille syntyy luottamuksellinen suhde, ja kuningas kykenee ottamaan apua vastaan. Yhdessä he onnistuvat löytämään jotain siitä pienestä pelokkaasta pojasta, joka yhä vaikuttaa aikuisen kuninkaan tunnemaailmassa. Kuningas oli lapsuudessaan asetettu hyvin ahtaaseen muottiin, jossa omille tunteille ei juurikaan ollut tilaa. Puheongelman takia lapsesta tuli erityisen vaiennettu.

Terapeuttia loistavasti esittävä Geoffrey Rush kertoo, että hän saattoi roolissaan tukeutua päiväkirjojen antamaan yksityiskohtaiseen tietoon terapeutin käyttämistä metodeista. Näin elokuva tarjoaa ainutlaatuisen kuvauksen luonnollisen parantajan kokonaisvaltaisesta hoitometodista, joka tulee lähelle sitä metodia, jota olemme kehittäneet änkytyksen hoitoon.

Mitä tämä terapeutti sitten tekee?

Lähtökohtana on suhteen tasa-arvoisuus. Terapeutti ei suostu tekemään työtä ”hänen kuninkaallisen korkeutensa” kanssa, vaan edellyttää puhuttelunimien käyttöä. Hoitosuhteessa kahden ihmisen on kohdattava. Kuninkaallisuus on osa tämän ihmisen sosiaalistumisprosessia ja se on alistettava tutkittavaksi: mitä kaikkea se pitää sisällään, mikä siinä on säilytettävää ja mikä ongelmia ylläpitävää.

Elokuvassa käsitellään ongelmia, joihin moni apua haluava törmää. Hoidon alussa on vaikeaa ryhtyä autettavaksi, ja samalla toivotaan nopeita muutoksia. Hoitoprosessi vaatii turhautumisten ja pettymysten sietämistä sekä järkähtämätöntä terapeutin tukea.

Koko ruumiin rentouttaminen ja hengityksen tehostaminen luovat tässä metodissa perustan puheen helpottamiselle – psykologisen työn ohella.

Kontakti omaan ruumiiseen on perusta puheen sujuvuudelle. Laulaminen ja musiikki ovat välineitä oman äänen löytymisessä. On tärkeätä myös vahvistaa puhe-elimiä ja puhua vaikka merkityksettömiä sanoja tai opetella kiroilemaan.

Kuninkaan, joka voi julkisesti esittää vain hyvin pienen skaalan tunteistaan, täytyy tutustua tunteisiin ja niiden historiaan. Colin Firthin koskettavasti esittämä kuningas istuu terapiahuoneen kuluneella sohvalla tuskainen ilme kasvoillaan ja pakoreittiä etsivä katse silmissään. Hän kohdistaa suuttumuksensa terapeuttiin, vaikka varsinaiset kipupisteet ovat toisaalla.

Terapeutti on epäonnistunut näyttelijä, joka on aikaisemmin auttanut sodasta palanneita mykistyneitä sotaveteraaneja. Näiden kanssa hän oppi menetelmänsä, ja löysi toimivan tavan auttaa traumatisoituneita miehiä. Hän oppi, että kovia kokenut tarvitsee ystävää ja kuuntelijaa, jotta voi ilmaista itseään. Ilman tutkintojakin hän on taitava auttaja.

Elokuvan voi nähdä kuninkaan selviytymistarinana, mutta syvemmällä tasolla se kysyy, miten jokainen meistä voi saada oman äänensä kuuluviin yhteiskunnallisesta asemastamme riippumatta. Miten kaadamme omat kulissimme? Kuinka selvitämme omat esteemme, jotka estävät itseilmaisua ja kasvuamme oman elämämme kuninkuuteen?

Usein emme ole todellisia hallitsijoita, vaan orjia tai alamaisia, joita ohjaavat kulttuuriset, sosioekonomiset ja muut opitut toimintamallit.

Ansiokasta elokuvassa on mielestämme se, että ulkoisen taistelun ohessa siinä kuvataan rankkaa sisäistä taistelua, johon katsoja kutsutaan mukaan oivaltamaan.

Jaana Jaatinen ja Jukka Kuokkanen
Jaana Jaatinen, sosiaalipsykologi / VTT ja Jukka Kuokkanen, psykologi / FM ovat kulttuurin kuluttajia ja tekevät psykoterapia- ja työnohjaustyötä.

Jukka Kuokkanen on järjestäjänä Vahvista itsetuntoa ja puhetta -kurssissa änkyttäville aikuisille.