Yhdistyksen keskuudessa on puhuttu änkytysaiheisesta blogista jo muutaman vuoden ajan. Itse ajattelen blogin palvelevan kahta eri tarkoitusta: blogin kautta voidaan jakaa sekä änkyttäjien kokemuksia änkytyksestä että pohtia änkytystä erilaisten teemojen käsittelyn kautta.
Tietysti on heti alkuun todettava, että änkytystä on hankala välittää tekstin kautta. Enhän minä kirjoittaessani änkytä. Päinvastoin, olen kirjoittaessani hyvinkin sujuva ja oikeastaan kirjoittaminen on ollut minulle etenkin nuoruusvuosina tärkeä selviytymiskeino. Kirjoittaessa en jää sanoihin jumiin ja sanat tottelevat minua ja tulevat aivan kuten haluan. Siinä mielessä tämä blogi ei tuo änkytyksestä kaikkea esiin, mutta toivon sen tuovan riittävästi.
Änkytys on hyvin monimutkainen ilmiö ja se on paljon muutakin kuin puheessa kuultavaa sujumattomuutta. Oikeastaan puheen kuultava sujumattomuus voi olla vain pieni osa aikuisen ihmisen änkytystä. On hyvin tyypillistä, että änkytykseen liittyy monenlaisia tunnekokemuksia ja kipuilua. Onhan se raskasta, kun ei saa sanotuksi sitä, mitä haluaa sanoa. Ja toisaalta se se vasta onkin raskasta, kun päättää valita hiljaisuuden sanomisen sijaan, koska pelkää änkyttävänsä.
Koska änkytystä ei voida selittää yhden ihmisen sanoin tai yhden ihmisen kokemuksilla, tässä blogissa julkaistaan monia tarinoita ja monenlaista puhetta änkytyksestä. Tarkoituksena ei ole kaunistella änkytystä ja sen seurauksia, mutta ei myöskään luoda pelkkää synkkää kuvaa änkyttävien ihmisten arjesta. Ainakin itselläni änkytyksen kanssa elämiseen liittyy hyviä ja huonoja hetkiä, ja on päivästä kiinni mitä änkytyksestä ajattelen.
Olen todella iloinen, että nyt viimeinkin aloitamme änkytysaiheisen blogin. Vielä iloisempi tulen olemaan sinä päivänä, kun aloitamme änkytysaiheiset podcastit ja änkytysaiheet pääsevät todellakin kuulluiksi.
Laura Raerinne
Suomen änkytysyhdistys ry:n pj
