Mitä änkytys ei ole?

Änkytyksen mysteeri on aiheuttanut hämmennystä vuosisatojen ajan. Tiedon ja ymmärryksen puutteesta johtuen on esitetty mitä mielikuvituksellisempia teorioita änkytyksen syistä ja hoitokeinoista. Onneksi me tiedämme, että mikään esimerkiksi seuraavista väitteistä ei pidä paikkaansa:

Tiede ei edelleenkään ole pystynyt yksiselitteisesti nimeämään yhtä änkytyksen syytä tai aiheuttajaa – ehkä yksinkertaista vastausta ei ole. Se on kenties osasyy sille, että änkytyksestä elää meidänkin ajassa ja kulttuurissa sitkeitä virheellisiä käsityksiä ja stereotypioita. Joskus myös media ja viihde uusintavat näitä vääriä käsityksiä. Alle on koottu oikaisuineen joitakin sellaisia virheellisiä oletuksia, joihin nykyajan änkyttäjät saattavat törmätä:

Oletus 1

Änkytys johtuu siitä, että puhuja on hermostunut ja jännittynyt. Änkyttäjät ovat ujoja, epävarmoja, ahdistuneita ja pidättyväisiä.

Änkytys ei ole yhteydessä henkilön persoonallisuuteen tai luonteeseen. Negatiiviset kokemukset ja pelko kuulijan reagoinnista änkytykseen voivat johtaa puhetilanteiden tai sosiaalisen kanssakäymisen jännitämiseen, mutta se on änkytyksen seuraus, eikä syy. Jännitys voi myös lisätä änkyttävän henkilön puheen sujumattomuutta. Joskus vaikeissa tai kiusallisissa tilanteissa sujuvapuheisten henkilöiden puhe takeltelee, mutta siinä ei ole kyse änkytyksestä sen varsinaisessa merkityksessä.

Oletus 2

Änkyttäjien älykkyysosamäärä on keskimääräistä alhaisempi tai änkyttäjät ovat matemaattisesti keskivertoa lahjakkaampia.

Änkytyksen perusteella ei voida vetää mitään johtopäätöksiä änkyttävän henkilön älykkyydestä tai lahjakkuudesta.

Oletus 3

Änkyttäjä ei vain yritä tarpeeksi kovasti puhua sujuvasti.

Änkytys on tahdosta riippumaton puheen sujuvuuden häiriö. Kehityksellisen änkytyksen alkaminen johtuu nykytiedon valossa monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Neurogeeninen änkytys  johtuu neurologisesta sairaudesta tai aivovammasta ja psykogeeninen änkytys liittyy psyykkiseen traumaan tai mielenterveyden häiriöön. Puheen sujumattomuus ei ole tahdon asia eikä se johdu puhujan laiskuudesta tai yrityksen puutteesta.

Puheen sujumattomuutta on mahdollista piilottaa esimerkiksi vaihtamalla vaikeita sanoja helpompiin tai valitsemalla vaikenemisen puhumisen sijaan. Änkytys sinänsä ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaan tällainen piilottelu yleensä vain kasvattaa jäävuoren alaosaa.

Puheterapian keinoin voidaan löytää keinoja helpottaa puhetta, lisätä sujuvia puhejaksoja sekä ennenkaikkea lisätä puhujan hallinnan tunnetta änkytyksen esiintyessä. Puheenhallintakeinojen jatkuva käyttäminen vaatii kuitenkin energiaa ja voimavaroja eikä keneltäkään tule edellyttää niiden käyttämistä enempää, kuin henkilö itse haluaa.

Oletus 4

Änkytyksen taustalla on jokin järkyttävä lapsuuden kokemus tai änkytys johtuu huonoista vanhemmista.

Nykyään tiedetän, että lapsena alkanut kehityksellinen änkytys on monen tekijän summa, joista osa voi liittyä lapsen kasvuympäristöön tai hänelle tapahtuneisiin asioihin. Tiedetään kuitenkin myös, että nk. positiiviset stressitekijät, kuten sisaruksen syntymä, muutto uuteen kotiin tai kauan odotettu matka mukavaan paikkaan, voivat toimia altistavina tekijöinä. Tapahtuneen asian ei siis välttämättä tarvitse olla traumaattinen.

Koska änkytyksen syyt ovat niin monitahoiset, sormella osoittelu ja syyttely ei auta ketään, eikä se ole hyödyllistä. Änkyttävien lasten vanhemien tai muun lähipiirin ei siis tule kantaa syyllisyyttä – he eivät ole voineet aiheuttaa lapsensa änkytystä. Änkytys on aina monen tekijän summa. Lisää kehityksellisen änkytyksen syistä löydät Änkytyksen syitä -sivulta. Änkyttävän lapsen tai aikuisen lähipiirillä on kuitenkin mahdollisuus olla hänen tukenaan ja helpottaa änkytykseen mahdollisesti liittyviä negatiivisia tunteita. Vinkkejä tukena olemiseen löydät Änkyttävän ihmisen kohtaaminen -sivulta.

Oletus 5

Jos vanhempi änkyttää, voi lapsi alkaa änkyttämään mallioppimisen myötä.

Änkytys ei tartu, eikä lapsi ala änkyttämään siksi, että kuulee vanhempansa änkyttävän. Sen sijaan alttius änkytykseen kulkee joissakin tapauksissa geeneissä, minkä vuoksi änkytystä voi esiintyä suvuittain.

Oletus 6

Änkyttäjän kieli on liian lyhyt tai liian pitkä.

Kielen pituudella ei ole yhteyttä änkytyksen esiintymiseen.

Yksiselitteistä vastausta änkytyksen mysteeriin ei ehkä ikinä löydy. Siksi onkin tärkeää, että änkyttävät ihmiset rohkaistuisivat mahdollisuuksiensa mukaan kertomaan miltä änkytys tuntuu, miten se voi vaikuttaa elämään ja millaiset asiat helpottavat heitä ja heidän puhetta. Tällaisen tiedon lisäämiseen voi jokainen änkyttävä ihminen osallistua vaikkapa omassa lähipiirissään, työelämässä tai harrastuksen parissa.