Hetken helpotukseen tarttumisesta kohti itsensä hyväksymistä

mennessä | huhti 6, 2021

Olen ollut koko ikäni piiloänkyttäjä. Änkyttämisen peittämispyrkimykset ovat johtaneet elämäni aikana moninaisiin väärinymmärretyksi tulemisiin. Piiloänkyttäjänä olen pyrkinyt aktiivisesti puhumaan siten, että kukaan ei vain saisi tietää puheentuoton vaikeuksistani. Puhetilanteista, olivatpa ne sitten näennäisen rentoja kahvipöytäkeskusteluja, kuntosalin pukukopissa treenikaverin kanssa käytyjä juttutuokioita tai opintoihin liittyviä pienryhmäseminaareja, on tullut minulle hyvin stressaavia ja kuluttavia tilanteita, joita olen alkanut välttää jopa huomaamattani.

Piiloänkyttäjänä olen joutunut tottumaan jatkuviin väärinymmärryksiin. Piilottelun sivutuotteena olen joutunut hyväksymään sen, että joudun käyttämään epätarkkoja, huvittavia tai hämmentäviä synonyymeja tavallisesti käytetyistä sanoista välttääkseni blokin syntymisen. Olen esimerkiksi jo vuosia käyttänyt sanaa ’fillari’ sanan ’pyörä’ sijasta, kutsunut lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistavaa organisaatiota ’Kelaa’ ’Kansaneläkelaitokseksi’ sekä nimittänyt bussia linja-autoksi. Yleensä sanojen vaihtaminen menee täydestä kanssakeskustelijoille, mutta usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä ja naurunpyrähdyksiä. Viimeisimpänä tällaisen tilanteena tulee mieleen kun kutsuin tv-sarja Temptation Islandia Viettelysten saareksi. Kanssakeskustelija mietti ääneen, mikä ihmeen Viettelysten saari? Siinä sitten nolona ja itseensä pettyneenä yritän selittää, mitä sarjaa tarkoitan yrittäen yhä välttää sanomasta Temptation Island.

Puheterapeuttini kysyi joskus ”Joudutko valehtelemaan paljon? Vastaukseni oli epäröimätön ”kyllä”. ”Kyllä” on vastaus siihen, että joudun keksimään ties mitä tekosyitä, miksi en voi osallistua joihinkin tilaisuuksiin, tapahtumiin tai mihin tahansa puhetilaisuuksiin, joihin en mielestäni änkytykseni takia voi osallistua. ”Kyllä” on lisäksi vastaus siihen, että kerron tahattomia valkoisia valheita puheessani. Tilanteet, joissa lennosta keksin synonyymin tai kiertoilmauksen blokin aiheuttavalle sanalle, voivat johtaa absurdeihin ja tarpeettomiin pikkuvalheisiin. Tavanomaisesti kukaan minun lisäkseni ei huomaa minun valehdelleen. Tärkeintä ja piinaavinta kuitenkin on, että tiedän itse valehdelleeni vain tehdäkseni elämästäni näennäisesti hetkeksi helpompaa.

Jos änkyttävän ihmisen kokemat väärinymmärretyksi tulemisen muodot voi ylipäätään laittaa tärkeysjärjestykseen, niin omassa elämässäni ensimmäisen sijan saisi vaikenemisen aiheuttamat väärinymmärrykset. Mielestäni pahinta änkytykseeni liittyen on ollut muiden ihmisten reaktiot, olivatpa reaktiot sitten pään kääntämistä, tilanteesta lähtemistä kesken lauseeni ja jopa neutraalit ilmeet. Jos olen uskaltanut avata suuni, olen aina tarkoin tulkinnut jokaisen keskustelijan ilmeet reaktiona minun änkytykseeni. Koska jokainen ilme on minulle merkki siitä, että toinen on tajunnut minun änkyttävän, olen kokenut helpoimmaksi olla hiljaa välttääkseni stressaantumisen ja nolatuksi tulemisen tunteet.

Sanojen korvaaminen ja poistaminen, sanajärjestyksen vaihtaminen ja hiljaa jääminen ovat hetken helpotusta tuovia tapoja kokea olevansa änkytyksensä yläpuolella. 27 vuoden peittelykokemuksella uskallan kuitenkin väittää änkytyksen peittelemisen olevan erittäin vahingoittava tapa elää puhevian kanssa. Jokainen änkyttävä ihminen varmasti tietää mistä puhun, vaikka olisikin oppinut puhumaan sanoja korvaamatta. Jokainen ei-änkyttävä voi miettiä (mikäli tämä lehti löytää tiensä myös sujuvapuheisen käsiin) mitä änkyttävän ihmisen mielessä tapahtuu ajan myötä, kun jokainen puhetilanne tai puhetilanteen mahdollisuus aiheuttaa ahdistusta ja tarvetta miettiä etukäteen sanatarkasti mitä aikoo sanoa. Lopputulos ei ole kovin mairitteleva noin mielenterveyden kannalta.

Olen aloittanut matkani kohti änkytykseni hyväksymistä vasta lähiaikoina. Itsensä hyväksymisen prosessissa suurin merkitys on ollut muiden änkyttäjien tapaaminen ja sen näkemisellä, että niin monilla ihmisillä on täysin samoja kokemuksia änkytykseen liittyen kuin minulla. Mielestäni upeinta on ollut tavata änkyttäjiä, jotka ovat päässeet yli änkytyksen aiheuttamasta suurimmasta

kriisistä ja pystyvät puhumaan änkytyksestään avoimesti. Tähän ylipääsemiseen liittyy mielestäni myös se, että ei korvaa blokin aiheuttavia sanoja toisilla. On ollut todella voimaannuttavaa nähdä kuinka kanssaänkyttäjät puhuvat menemään välittämättä vaikeiden sanojen aiheuttamista blokeista ja pakkoliikkeistä. Olen näiden tapaamisten vaikutuksesta alkanut puhua paljon enemmän ja alkanut puhunut kokonaisin lausein poistamatta sanoja lauseistani.

Muutos mikä minussa on tapahtunut vain muutamassa kuukaudessa, on mielestäni, vaikka itse sanonkin, aivan huikea. Osittain mietin, että miksi en ole ryhtynyt tälle matkalle jo aikaisemmin, jos näin lyhyessä ajassa on ollut mahdollista muuttua ihmisenä näin paljon. Olen kuitenkin pohdinnoissani päätynyt siihen, että tämä muutos ei olisi voinut tapahtua aikaisemmin. Tähän pisteeseen pääseminen on edellyttänyt sen, että olen käynyt läpi paljon ikäviä tunteita, ahdistusta ja masennusta. Tähän pisteeseen pääseminen edellytti pienien askelien ottamista romahduksen jälkeen. Ja ennen kaikkea, tähän pisteeseen pääseminen edellytti vertaistukea. En voisi olla onnellisempi siitä, että SÄY on tuonut elämääni niin paljon upeita ihmisiä, joilta olen oppinut ja tulen jatkossakin oppimaan äärettömän paljon.

Selena Hietikko

 

Artikkeli on alunperin julkaistu vuonna 2019 jäsenlehti Puheen vuorossa.

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Pin It on Pinterest