Kansainvälinen änkytyspäivä 2022

mennessä | loka 22, 2022

Saa änkyttää!

Tänään, kansainvälisenä änkytyspäivänä suoristetaan ryhti ja nostetaan leuka ylväästi ylös. Pysähdytään myös miettimään. SÄY:n iso-britannialaisen sisarjärjestö STAMMA:n laatima julistus oikeudesta änkyttää on suorasanainen manifesti, joka ravistelee sujuvapuheisten ehdoilla rakennettua yhteiskuntaa, mutta herättelee myös meitä änkyttäviä. Julistuksen oikeudesta änkyttää ovat allekirjoittaneet yli 80 yhdistystä ympäri maailmaa (https://stamily.org/declarationrighttostutter/).

Elämme ajassa, jossa inhimillinen moninaisuus tunnistetaan ja sen arvo tunnustetaan. Samaan aikaan änkytys on tästä näkökulmasta edelleen jonkunlainen sokea piste: se on ”kiusallinen vaiva”, josta oletetaan änkyttäjän haluavan ja pyrkivän eroon.

Änkytyspäivän julistus kääntää asetelman toisin päin. Yhteiskunnan eri toimijoiden on etsittävä keinoja mahdollistaa jokaisen turvallinen ja kunnioittava kuulluksi tuleminen. Yksilötasolla jokaisella änkyttävällä ihmisellä on oikeus valita itse, haluaako pyrkiä lisäämään sujuvuutta omassa puheessaan. Puhetta sujuvoittavat keinot ovat ok, vapaa änkytys on ok – sillä ei saa olla merkitystä sille, tuleeko kuulluksi ja kunnioitetuksi.

Julistus panee myös miettimään. Ei ole aina helppoa katsoa omaa sujumattomuutta lempeiden tai edes neutraalien lasien läpi. Joskus ankarin kriitikko löytyy omien korvien välistä. Olkoon kansainvälinen änkytyspäivä siis muistutus myös meille kaikille änkyttäjille: meillä on lupa puhua omalla äänellämme ja antaa sille itsekin arvoa. Meillä on lupa änkyttää.

JULISTUS OIKEUDESTA ÄNKYTTÄÄ

Me allekirjoittaneet julistamme, että änkyttävät ihmiset tulee hyväksyä änkytyksensä kanssa. Voimme itse joko haluta tai olla haluamatta etsiä tukea siinä, että puheemme kuulostaisi sujuvammalta tai että pyrkisimme änkyttämään vähemmän. Tämän päätöksen tekeminen on meidän oikeutemme. On kohtuutonta odottaa tai vaatia, että puheemme kuulostaisi sujuvalta. Me änkytämme, koska me puhumme näin.

Elämme monimuotoisuuden aikaa, mutta omakohtaista päätöksentekoa ei useinkaan tarjota henkilöille, jotka änkyttävät töissään, opinnoissaan ja jokapäiväisessä elämässään. Odotuksena on pikemminkin, että meidän pitäisi pyrkiä ”pääsemään eroon” änkytyksestämme ja oppia puhumaan eri tavalla. Yksilöinä saatamme toki toivoa tai yrittää tehdä juuri näin. Yhteisönä kuitenkin haastamme tämän ajatuksen siitä, että änkytyksemme pitäisi saada loppumaan.

Mikään organisaatio ei voi väittää arvostavansa tasa-arvoa tai monimuotoisuutta, ellei änkyttävät puhetavat ole sallittuja ja tunnustettuja heidän keskuudessaan. Kehotamme jokaista organisaatiota ja instituutiota työskentelemään änkyttävien ihmisten kanssa varmistaaksemme, että meille kaikille annetaan jokaisen henkilön ansaitsema kunnioitus; ja se tila tehdään meitä varten. On meidän oikeutemme puhua juuri kuten me puhumme.

DECLARATION OF THE RIGHT TO STAMMER

We, the undersigned, declare that people who stutter should be accepted as having a stutter. We may, or may not, choose to find support to sound fluent or stutter less. That is our right. It is not reasonable to expect or insist that we sound fluent. We stutter. That is how we talk.

In this time of diversity, adjustments are too often not given to those who stutter, be it at work, education or using everyday services. The expectation is rather that we should strive to ‘overcome’ our stutter and speak differently. As individuals we may wish, and even try, to do so. But as a community we refute the idea that we all stop stuttering.

No organization can claim to value equality or diversity unless stuttering voices are permitted and valued. We call upon every organization and institution to work with people who stutter to make sure that all of us are given the respect every person deserves; and that space is made for us.

It is our right to speak as we do.

Pin It on Pinterest