Änkytyksen syitä
Jokaisella puhujalla, oli puheessa änkytystä tai, on puheessaan sujumattomia osuuksia. Näillä sujumattomuuksilla on omat tarkoituksensa, esimerkiksi keskeytyksillä tarkennetaan ja muokataan viestiä, sanojen ja fraasien toistoilla ylläpidetään viestin jatkuvuutta ja epäröinneillä (tota, öö, mm) saadaan aikaa suunnitella viestiä. Änkytyksessä kuuluvaa sujumattomuutta on enemmän kuin sujuvilla ihmisillä ja sujumattomuuteen liittyy myös sekundaarisen änkytyksen piirteitä.
Kehityksellinen änkytys
Nykytietojen valossa voidaan olettaa, että kehityksellisen änkytyksen syntyyn ei vaikuta vain yksi yksittäinen tekijä, vaan änkytys on seurausta usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Viime vuosikymmeninä änkytystä on tutkittu muun muassa perinnöllisyyden sekä neuraalisen (hermostollisen) taustan kautta, kielellisenä ja kielelliskognitiivisena ilmiönä sekä psyykkisten tekijöiden näkökulmasta.
Änkytyksen geneettinen tausta
Kaksostutkimusten perusteella on havaittu, että änkytystä on esiintynyt eri perheissä ja olosuhteissa kasvaneilla kaksosilla noin 70–80 % tutkituista tapauksista. Tämän lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, että änkytystä esiintyy suvuittain ja noin joka kolmas änkyttävä henkilö tietää ainakin yhden lähisukulaisensa änkyttävän. Änkytyksen voimakkuus ei kuitenkaan periydy eikä yhtä yksittäistä änkytyksen aiheuttavaa tai änkytykseen altistavaa geeniä ole pystytty paikantamaan. Änkytystä esiintyy myös henkilöillä, joilla ei ole tiedossa suvussa esiintyvää änkytystä.
Änkytyksen neuraalinen tausta
Änkytyksen neuraaliseen eli hermostolliseen taustaan perustuvat teoriat liittyvät oikean aivopuoliskon yliaktiivisuuteen, kahden radaston toimintapulmiin sekä heikompaan auditiiviseen prosessointiin.
Normaalisti vasen aivopuolisko ohjaa kielellisiä toimintoja, kuten puheen tuottamista ja ymmärtämistä. Änkyttävillä henkilöillä on havaittu oikean aivopuoliskon olevan yliaktiivinen verrattuna sujuviin puhujiin. Yhtenä syynä änkytyksen syntyyn on ehdotettu sitä, että kun änkyttävä lapsi yrittää käyttää vasenta aivopuoliskoaan puheen tuottamiseen, neuraaliset yhteydet epäonnistuvat. Epäonnistumista kompensoidakseen oikea aivopuolisko aktivoituu, mikä johtaa änkytyksen syntyyn.
Toisen teorian mukaan änkytyksen taustalla olevat syyt liittyvät kahden puheen tuottamiseen liittyvän radaston toimintahäiriöihin. BG-talamokortikaalinen radasto vastaa puheen aloituksesta ja ajoituksesta, ja sitä ohjailevat pikkuaivot. Auditiivis-motorinen-kortikaaliradasto taas mahdollistaa puheen motorisen suunnittelun ja tuoton. Tätä radastoa ohjaa sensorinen alue aivokuoressa (sensorinen korteksi). Suunniteltu sana tuotetaan BG-talamokortikaalisessa radaston ulkopuolella ja sanan saapuessa tähän radastoon, voi äännesiirtymän ajoituksen suunnittelu häiriintyä. Täältä suunniteltu sana jatkaa matkaansa talamukseen, jossa välitys saattaa myös häiriintyä. Tällöin viesti kulkee häiriintyneenä talamuksesta kortikaalisille alueille, ja sanan motorisen muodostamisen käsky lihaksille takkuaa.
Änkyttävän henkilön oikean aivopuoliskon dominanssi on havaittu dikoottisen kuuntelun kokeen avulla. Tässä kokeessa tuotetaan kuuloärsykettä tutkittavan molempiin korviin ja pyydetään häntä keskittymään kummaltakin puolelta tuleviin ärsykkeisiin. Sujuvat puhujat muistavat oikeaan korvaan tulleen ärsykkeen paremmin, koska heillä vasen aivopuolisko toimii kielen prosessoinnin keskuksena. Tätä kutsutaan ”oikean korvan eduksi”. Änkyttävillä henkilöillä ei kokeessa ole havaittu tätä oikean korvan etua. Niinpä yhdeksi änkytyksen syyksi on arveltu poikkeavaa auditiivista prosessointia. Tätä tukee myös se, että muunneltuun auditiiviseen palautteeseen perustuvat apuvälineet, nk. DAF-laitteet, sujuvoittavat puhetta noin puolella änkyttäjistä. Sujuvilla puhujilla tällaisen apuvälineen käyttö vain sotkee puheen tyypillisen sujuvuuden. DAF-lyhenne tulee sanoista Delayed Auditory Feedback, ja DAF-laitetta käytettäessä puhuja kuulee oman äänensä viivästettynä.
Poikkeavaa auditiivista prosessointia puoltavat myös tutkimukset, joissa on havaittu änkyttävien henkilöiden sujuvan puheen olevan hitaampaa, vokaalien pidempiä, siirtymien hitaampia sekä oraalimotoriikan olevan heikompaa ilman visuaalista tai auditiivista palautetta verrattuna sujuviin puhujiin. Tämän takia änkytyksen taustalla on arveltu olevan motorisen ja auditiivisen tiedon integroinnin häiriö.
Kielellinen ilmiö
Änkytystä on tutkittu myös kielellisen ilmiön näkökulmasta. Kehityksellinen änkytys alkaa tyypillisesti juuri silloin, kun kielenkehityksessä on aktiivinen vaihe. Änkytystä esiintyy tyypillisesti enemmän kielellisesti monimutkaisissa sanoissa ja lauseissa. Osalla änkyttävistä lapsista on havaittu myös artikulaatiovaikeuksia, viivettä puheen kehityksessä sekä enemmän kieliopillisia virheitä puheessa kuin sujuvasti puhuvilla lapsilla. On myös havaittu, että änkytystä esiintyy noin kaksi kertaa enemmän niiden lasten keskuudessa, joilla on todettu jokin kehityksellinen kielihäiriö. Kehityksellisiä kielihäiriöitä on ennen kutsuttu dysfasiaksi ja kielelliseksi erityisvaikeudeksi.
Kielelliskognitiivinen ilmiö
Viime vuosikymmenten aikana änkytystä on tutkittu myös kielelliskognitiivisena ilmiönä, jolloin änkytys johtuisi häiriöstä virheentunnistusjärjestelmässä. Jokaisella puhujalla on puheessaan tyypillisiä sujumattomuuksia, epäröintejä, korjauksia ja keskeytyksiä, joita voidaan kutsua ennakoiviksi sujumattomuuksiksi. Näiden sujumattomuuksien takana on esimerkiksi hankaluus löytää oikea sana, tai sanan äänneasun vaikeus. Kun sana havaitaan haastavaksi vasta sanan ääntämisvaiheessa, voidaan sujumattomuuksia kutsua tuottohetkellä havaittaviksi sujumattomuuksiksi ja sujumattomuudet kuuluvat puheessa änkytyksenä. Änkytyksen taustalla oletetaan olevan häiriö virheentunnistusjärjestelmässä. Jos toimivassa virheentunnistusjärjestelmässä oletetaan puheessa olevan vain ennakoivia sujumattomuuksia, änkytyksen taustalla voisi olla häiriö virheentunnistusjärjestelmässä.
Psyykkisten tekijöiden vaikutukset
Änkyttävien lasten ja aikuisten temperamenttipiirteitä on tutkittu muutamastakin eri näkökulmasta. Tutkimuksissa on havaittu änkyttävien henkilöiden olevan emotionaalisesti herkempiä kuin sujuvien verrokkihenkilöiden. Eräässä tutkimuksessa änkyttäville henkilöille on esitetty myös tyypillinen persoonallisuus: änkyttävä henkilö on suhteellisen ujo, ympäristölle ja omalle toiminnalleen sensitiivinen, hänellä on matala häiriintyvyys- ja kiihtyvyyskynnys sekä korkeampi jännitystaso etenkin kurkunpään lihaksissa voimakkaina koettujen tunteiden aikana.
Useiden tekijöiden yhteisvaikutus, ”ämpäriteoria”
Tällä hetkellä suosituin teoria änkytyksen synnystä on nk. ämpäriteoria. Teorian mukaan ”ämpärin” pohjalla ovat lapseen liittyvät tekijät, kuten alttius änkyttämiselle (geenit, neuraalinen tausta), kielellisen kehityksen kulku ja temperamenttipiirteet. Ämpäri täyttyy pikkuhiljaa erilaisten ympäristötekijöiden seurauksena. Vuorovaikutukseen liittyviä ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi nopeatempoinen keskustelurytmi ja nopeasti vaihtuvat keskusteluvuorot, kilpailu puheenvuoroista, keskeytykset, kielteiseksi koettu palaute puheen sujumattomuuteen sekä liian vaativiksi koetut kysymykset. Muita ämpäriä täyttäviä ympäristötekijöitä voivat olla esimerkiksi elämäntilanteen tai perhetilanteen muutos, jokin traumaattisena koettu tapahtuma, lähiympäristön epärealistiset odotukset tai nopeatempoinen ja ennakoimaton elämäntapa. Elämäntilanteen tai perhetilanteen muutosten ei tarvitse olla traumaattisia tai negatiivisia.
Kaikki nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa, eikä niitä voi ämpärissä erottaa toisistaan. Ämpäri täyttyy näiden tekijöiden vaikutuksesta pikkuhiljaa ja ämpärin täytyttyä lapsen änkytys alkaa. On tärkeää ymmärtää, että änkytyksen alkamiseen vaikuttavat monet tekijät, eikä änkytykselle voida löytää yksittäistä syytä esimerkiksi geeneistä, kasvuympäristöstä tai lapselle tapahtuneista asioista.
Siihen, että jääkö änkytys pysyväksi, vaikuttavat myös monet eri ämpärissä olevat tekijät. Osalla lapsista änkytys poistuu lyhyen ajan kuluessa itsestään. Myös oikea-aikaisella ja oikeanlaisella kuntoutuksella on vaikutusta lapsen änkytyksen pysyvyyteen.
Aiempien vuosikymmenten teorioita
Nykytietämyksen valossa menneiden vuosisatojen teoriat änkytyksen syistä ja synnystä tuntuvat suorastaan hämmentäviltä. Änkytys on nähty erityisesti kieleen liittyvänä ongelmana, ja hoitona on käytetty erilaisia leikkauksia sekä kielilihaksen vahvistamista. Psykologisten näkemysten tullessa suositummiksi, on änkytyksen syynä pidetty myös vain psykologisia tekijöitä. 1930-luvulla yksi tutkimussuunta oli se, että lähiympäristön aikuiset ihmiset aiheuttivat lapselle änkytyksen kiinnittämällä negatiivista huomiota tämän puheeseen. Änkytys oli siis opittua käytöstä. Tähän liittyvä tunnettu tutkimus on Mary Tudorin opinnäytetyö vuodelta 1939. Opinnäytetyötä nykyään kutsutaan nimellä ”The Monster Study”. Yksi opinnäytetyön tutkimuskysymyksistä oli, että voidaanko aiemmin sujuvapuheinen lapsi saada änkyttämään, jos hänelle toistuvasti kerrotaan hänen änkyttävän. Tätä varten orpokodista valittiin kuusi aiemmin sujuvapuheista lasta. Heitä alettiin kutsua änkyttäjiksi ja heidät opetettiin kiinnittämän huomiota puheensa sujuvuuteen. Heille sanottiin, että heidän puheessaan on vikaa, ja ettei kukaan jaksa kuunnella sujumatonta puhetta. Lapsille opetettiin myös huonoja strategioita puheen sujumattomuuden kanssa pärjäämiseen, kuten esimerkiksi olemaan hiljaa, jos puhe on sujumatonta ja puhumaan vain, kun puhe on täysin sujuvaa ja että puheen sujuvuudessa on kyse vain tahdonvoimasta. Lapsille sanottiin, että heissä on vikaa, koska he eivät osaa puhua ja muut lapset ja aikuiset reagoivat heidän puhetapaansa negatiivisesti ja puhuvat siitä lasten selän takana. Tutkimuksen tuloksena alun perin sujuvat lapset saatiin änkyttämään. Lapsille aiheutettiin myös vakavat traumat ja myöhemmin heidän elämässään esiintyi työttömyyttä, alikouluttuneisuutta, yksinäisyyttä, puhumattomuutta ja voimakkaita myötäliikkeitä. Änkytys ei helpottunut ajankaan kanssa. Vasta vuonna 2007 tämän ryhmän elossa olevat jäsenet saivat korvauksia kokemuksistaan.
Neurogeeninen ja psykogeeninen änkytys
Harvinaisemmat änkytyksen muodot, neurogeeninen ja psykogeeninen änkytys, alkavat vasta myöhemmällä iällä kielenkehityksen jälkeen. Neurogeeninen änkytys johtuu neurologisesta sairaudesta tai vammasta, psykogeeninen änkytys taas liittyy psykologiseen traumaan tai johonkin mielenterveyden häiriöön.
Lähteet ja kirjallisuus
Boscolo, B. et al. (2002). Fluency of school-aged children with a history of specific expressive language impairment: an exploratory study. Tutkimusartikkeli.
Chang, S. et al. (2018). Functional and neuroanatomical bases of developmental stuttering: current insights. Tutkimusartikkeli.
De Nil, L. et al. (2000). A positron emission tomography study of silent and oral single word reading in stuttering and nonstuttering adult. Tutkimusartikkeli.
Howell, P. & Au-Yeung, J. (2002). The EXPLAN theory of fluency control and the diagnosis of stuttering. Tutkimusartikkeli.
Husu, L. (2017). Kyselytutkimus änkytyskojeen käytöstä ja sen vaikutuksesta puheeseen. Pro gradu -tutkielma.
Ntourou, K. et al. (2013). Emotional reactivity and regulation in preschool-age children who stutter. Tutkimusartikkeli.
Oksa, V. (2019). Temperamenttipiirteiden vaikutus lasten puheen sujuvuuteen. Pro gradu -tutkielma.
Penttilä, N. (2019). Miten puhe sujuu? : Tyypillisen ja poikkeavan puheen sujuvuuden piirteitä. Väitöskirja.
Penttilä, N. (2019). Nykykäsityksiä änkytyksestä. Esiintymismateriaali Suomen änkytysyhdistys ry:n syystapaamisesta.
Sato, Y. et al. (2011). Functional lateralization of speech processing in adults and children who stutter. Tutkimusartikkeli.
Sommer, M. et al. (2002). A disconnection of speech-relevant brain areas in developmental stuttering. Tutkimusartikkeli.
Tudor, M. (1939). An experimental study of the effect of evaluative labeling of speech fluency. Opinnäytetyö.
Yaruss, J.S. et al. (2006). Treating preschool children who stutter: Description and preliminary evaluation of a family-focused treatment approach. Tutkimusartikkeli.