Änkytyksen ilmeneminen
Änkyttävä ihminen tietää täsmälleen mitä haluaa sanoa, mutta ei saa sanottua asiaansa sujuvasti. Lisäksi änkyttäjä yleensä tietää juuri hetkeä ennen änkytyskohtaa, että hän tulee änkyttämään.
Jokaisella änkyttäjällä on itselle tyypillisiä helppoja ja vaikeita puhetilanteita, joten on mahdotonta tehdä kaikenkattavia yleistyksiä siitä, millaisissa tilanteissa puhuminen on kaikille änkyttäjille helpompaa ja milloin vaikeampaa. Tutkimusten ja haastattelujen perusteella on kuitenkin voitu kartoittaa yleisellä tasolla puheen sujumattomuutta vähentäviä ja lisääviä tekijöitä.
Esimerkkejä tyypillisistä puheen sujumattomuutta vähentävistä tekijöistä:
- tutut kommunikointikumppanit, jotka tietävät änkytyksestä
- ymmärtävä kuulija
- tuttu puheenaihe
- rennolta tuntuva tilanne
- rauhallinen keskustelutempo ja luonteva vuorottelu
- vireä olo
- laulaminen
- kuiskaaminen
- toistaminen (adaptaatioefekti)
- ”toinen rooli”, esimerkiksi näytelmässä tai esiintyjänä
- vilpittömäksi koettu kuulija, kuten pieni vauva tai eläin
Esimerkkejä tyypillisistä puheen sujumattomuutta lisäävistä tekijöistä:
- kiireen tuntu keskustelussa
- päälle puhuminen tai pelko siitä, että pian puhutaan päälle, jos ei saa sanottavaansa äkkiä sanottua
- vieraita ihmisiä kuuntelemassa, esimerkiksi jonotustilanteessa
- voimakkaat tunteet (positiiviset sekä negatiiviset)
- väsymys
- sairastuminen, esim. flunssa
- elämänmuutokset (sekä hyvät että huonot)
- ryhmätilanteet
- puhelimessa puhuminen
- pitkät sanat (ope vs. yliopistonopettaja)
- kieliopillisesti vaativammat ilmaisut (kuvaus vs. elektroglottografinen tutkimus)
On tärkeää kuitenkin muistaa, että vaikka kuultavaa änkytystä olisi paljon, se ei automaattisesti tarkoita, että sillä hetkellä puhuminen tuntuisi änkyttäjästä todella vaikealta tai haastavalta tai jos puhe on sujuvan kuuloista, juuri kyseisessä tilanteessa puhuminen olisi änkyttäjästä helppoa. Änkytys on paljon moninaisempi ilmiö kuin kuuluva puheen sujumattomuus. Tyypillisesti mitä pidempään änkytys kestää, sitä moninaisempi ilmiö siitä tulee.
Änkytys voidaankin jakaa ydin- eli primaariänkytykseen ja sekundääriänkytykseen. Yllä kerrottu puheen kuuluva sujumattomuus on primaari- eli ydinänkytystä. Sekundääriänkytys on änkyttävän ihmisen reagointia tähän puheen sujumattomuuteen. Sekundääriänkytykseen kuuluvat erilaiset keinot ja tavat päästä änkytyksen yli tai välttää itselle hankalia sanoja tai äänteitä. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi apusanojen käyttö, synonyymien käyttö tai myötäliikkeet, jotka edesauttavat änkytysblokin yli pääsemistä. Kaikki nämä keinot ovat auttaneet änkytyksen kanssa elämisessä, mutta aikaa myöten niiden käytöstä voi seurata änkyttäjälle lisää haasteita arkielämän puhetilanteissa. Yksi sekundääriänkytyksen muodoista on valita hiljaisuus puhumisen sijasta.
Änkytykseen saattaa liittyä myös häpeää, pelkoa, jännitystä, ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita. Näillä taas on oma vaikutuksensa änkyttäjän käyttäytymiseen ja toimintaan vuorovaikutuksessa ja keskustelutilanteissa.
Änkytykseen liittyy kurjia kokemuksia, joita ei voi muuksi muuttaa. Samalla oman ajattelun ja suhtautumisen voima on valtava. Vaikka negatiivisen ajattelun kehistä tulee helpopsti änkytystä ruokkivia luuppeja, ne eivät ole kohtalo johon yhdenkään änkyttävän ihmisen tarvitsee tyytyä. Kehää voi tietoisesti lähteä purkamaan mm. pyrkimällä tutustumaan uteliaasti omaan änkytykseen, vahvistamalla luottamusta omaan puheeseen kokeilemalla erilaisia puheen hallinnnan keinoja sekä kertomalla änkytyksestä avoimesti muille.
Negatiivisten kehien käyttövoima on usein änkytykseen liittyvä häpeä. Siksi tehokkaat aseet änkytystä ja sen aiheuttamaa kärsimystä vastaan ovat avoimuus ja hyväksyntä. Joka hetki niiden toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai tunnu mahdolliselta. Vertaistuki voi olla tässä työssä alkuun pääsemiseksi arvokas voimavara.